Retro City Rampage DX

Kun pelaan Retro City Rampage DX -peliä, huomaan palaavani siihen parhaiten silloin, kun haluan lyhyen, vauhdikkaan retkihetken enkä pitkää, vakavaa toimintaseikkailua. Sen pikselinen rikoskomedia yhdistää vapaamuotoista kaupungissa liikkumista tehtäviin ja vanhojen pelien hengestä ammentavaan huumoriin. Vblank Entertainment Inc. on tehnyt pelin, jonka perusidea on helppo ymmärtää: lähden kaduille, etsin tekemistä ja katson, mihin tilanteet johtavat. Mobiililla kokemus toimii erityisesti silloin, kun hyväksyn sen omat retrohenkiset rytmit ja annan itselleni aikaa opetella kosketusohjausta.

Ensimmäinen kierros: tutustu kaupunkiin rauhassa

Uudelle pelaajalle suosittelen, ettei ensimmäistä pelikertaa yritä käyttää kaiken sisällön tai jokaisen tehtävän kiirehtimiseen. Aloitan mieluummin liikkumalla hetken, kokeilen ruudun painikkeita ja katson, miten hahmo reagoi eri tilanteissa. Kun perusohjaus alkaa tuntua luontevalta, tehtäviin siirtyminen on mukavampaa. Pelin avoimen maailman rakenne palkitsee uteliaisuutta, mutta juuri siksi oma pieni suunnitelma auttaa: päätän esimerkiksi tehdä yhden tehtävän tai keskittyä hetken ajamiseen, sen sijaan että poukkoilisin jatkuvasti tavoitteesta toiseen.

Tavallisena arki-iltana tämä voi tarkoittaa sitä, että käynnistän pelin odottaessani ruoan valmistumista. En tarvitse pitkää lämmittelyä tai monimutkaista pelisessiota; voin suunnata kaupungille, tehdä yhden asian ja lopettaa, kun sopiva tauko päättyy. Jos taas huomaan jääväni tutkimaan ympäristöä ja kokeilemaan, mitä pelissä tapahtuu, lyhyt hetki venyy helposti pidemmäksi. Se on tämän tyylin vahvuus, mutta myös syy pitää mielessä, että pelin kaoottinen vapaus ei aina sovi rauhalliseen tai keskeytyksettömään pelaamiseen.

Kosketusohjaus ja asetukset kannattaa sovittaa omaan tapaan

Mobiilin ruudulla olevat painikkeet tekevät pelaamisesta suoraviivaista, mutta fyysiseen ohjaimeen tottuneelle ne eivät välttämättä tunnu heti yhtä tarkoilta. Minulle auttaa se, että pidän peukalot valmiina liikkumiseen ja toimintoihin sen sijaan, että nostaisin käsiä jatkuvasti eri kohtiin ruutua. Erityisesti tilanteissa, joissa ajaminen ja toiminta vuorottelevat nopeasti, pieni ennakointi vähentää hutipainalluksia. Jos ohjaus tuntuu aluksi levottomalta, en tulkitse sitä heti pelin vaikeudeksi: kokeilen ensin rauhallisempaa etenemistä ja totuttelen painikkeiden sijainteihin.

Asetuksissa kannattaa tarkistaa etenkin ne vaihtoehdot, jotka vaikuttavat omaan pelitapaan ja laitteen ääniympäristöön, jos sellaisia on tarjolla. En oleta, että kaikille sopisi sama tapa pelata: yksi haluaa kuunnella musiikkia kuulokkeilla, toinen pelaa äänet hiljaisina ja keskittyy ruudun tapahtumiin. Myös näytön koko ja se, missä asennossa puhelinta pitää, vaikuttavat siihen, kuinka mukavalta kosketusohjaus tuntuu. Käytännön vinkkini on kokeilla ohjausta ensin helpommassa tilanteessa, ei vasta silloin, kun tehtävä vaatii nopeita reaktioita.

Tehtävistä saa enemmän, kun valitsee yhden tavoitteen kerrallaan

Tehtävät tuovat avoimeen kaupunkiin rakennetta. Tarinan huumori ja parodiset sävyt ovat iso osa viehätystä, mutta pelaamisen kannalta tärkeää on myös se, etteivät kaikki hetket tunnu samalta: välillä huomio on yksinkertaisessa toiminnassa, välillä tehtävä vaatii enemmän suunnittelua. Minun tapani välttää turhaa sähläystä on lukea tilanne ennen kuin ryntään eteenpäin. Kun tavoite on selvä, keskityn siihen ja jätän muun kaupungin tutkimisen myöhemmäksi. Näin pelin vapaus tuntuu valinnalta eikä siltä, että huomio karkaa jatkuvasti.

Tämä rytmi tekee pelistä kiinnostavan myös lyhyissä jaksoissa. Voin ottaa yhden tehtävän tavoitteeksi, lopettaa sen jälkeen ja palata myöhemmin uudenlaiseen tekemiseen. Jos taas kaipaan peliä, jossa jokainen vaihe on tarkasti rajattu ja eteneminen kulkee selkeää suoraa reittiä, avoimempi rakenne voi tuntua hajanaiselta. Samoin pelaaja, joka odottaa realistista rikosdraamaa tai vakavaa tarinaa, ei välttämättä lämpene tahallisen yliampuvalle huumorille. Tässä pelissä parodia ei ole satunnainen koriste, vaan osa sitä, millaisella asenteella koko kaupunkia kannattaa lähestyä.

Retrotyyli toimii parhaiten, kun sen ottaa osaksi kokemusta

Pikseligrafiikka ja vanhoja pelikonsoleita muistuttava äänimaailma luovat selkeän tyylin, eivätkä yritä jäljitellä nykyaikaista realistista toimintapeliä. Musiikki antaa ajelulle ja toiminnalle tunnistettavan tunnelman, ja visuaalinen ilme tukee pelin humoristista otetta. Samalla retroestetiikka voi olla jakava piirre: jos pikselitaide ei miellytä tai kaipaat viimeisteltyä realistista kaupunkia, ulkoasu ei todennäköisesti muutu sinulle eduksi pitkänkään pelaamisen jälkeen.

Vertailussa tavallisiin mobiilitoimintapeleihin tämä tuntuu vähemmän vakavalta ja enemmän vanhan koulukunnan hiekkalaatikolta, jossa toiminta, tehtävät ja viittaukset muodostavat oman sekoituksensa. Se sopii pelaajalle, joka haluaa liikkua vapaasti ja nauraa lajityypin kliseille. Jos taas etsit moninpelikilpailua, jatkuvaa yhteispeliä tai elokuvamaista, realistista tarinaa, tämä ei ole luontevin valinta. Sen erityinen viehätys syntyy siitä, että se yhdistelee retrohenkistä ulkoasua ja rikospeleistä tuttua vapautta ilman, että kumpaakaan tarvitsee ottaa täysin vakavasti.

Mikä on Retro City Rampage DX?

Retro City Rampage DX on 8-bittinen sandbox-peli, joka vie sinut aikamatkalle 80-luvulle. Kuvittele itsesi pikseleiden maailmaan, jossa voit tehdä lähes mitä tahansa – varastaa autoja, suorittaa tehtäviä ja vain yksinkertaisesti aiheuttaa kaaosta. Peli on täynnä viittauksia pop-kulttuuriin ja klassisiin videopeleihin, mikä tekee siitä todellisen nostalgiamatkan.

Pelimekaniikka ja -tuntuma

Pelin ohjaimet ovat yksinkertaiset, mutta erittäin toimivat mobiililaitteilla. Ohjaat hahmoasi helposti ruudulla olevilla painikkeilla, ja koko pelin läpi kulkee hieno 8-bittinen soundtrack, joka tuo mieleen lapsuuden pelisessiot. Yksi asia, jonka huomasin heti, oli kuinka saumattomasti pelin maailma reagoi toimiini. Se on kuin Grand Theft Auto olisi siirretty NES-aikakauteen.

Tehtävät ja tarina

Pelin tarina on täynnä humoristisia käänteitä ja parodioita 80-luvun toimintaleffoista ja peleistä. Tehtävät vaihtelevat yksinkertaisista toiminnoista, kuten autojen varastamisesta, monimutkaisempiin tehtäviin, jotka vaativat tarkkaa suunnittelua. Tämä monipuolisuus pitää pelin mielenkiintoisena pitkään, ja on helppo uppoutua tuntikausiksi seikkailuihin.

Graafinen ilme ja äänimaailma

8-bittinen grafiikka on tarkoituksella pikselöity, ja se tuo peliin oman viehätyksensä. Kaikki pienet yksityiskohdat, kuten hahmojen ilmeet ja animaatiot, on suunniteltu huolella. Äänimaailma on yhtä lailla nostalginen – jokainen ääni ja musiikkikappale tuntuu kuin suoraan vanhoista pelikonsoleista revityltä.

Kenelle peli sopii?

Tämä peli on erityisen sopiva kaikille, jotka kaipaavat nostalgiatrippiä 80-luvulle tai niille, jotka rakastavat retropelejä. Se tarjoaa täydellisen sekoituksen vanhaa ja uutta, ja on mahtava tapa rentoutua ja unohtaa hetkeksi arjen kiireet.

Hinta, ikäraja ja pitkäaikainen käyttö

Peli maksaa 3,39 euroa, joten kyseessä on kertamaksullinen ostos eikä ilmainen kokeilu. Minusta hinta on helpompi perustella, jos pidät retrotoiminnasta, huumorista ja vapaasta kaupungissa puuhailusta; jos olet epävarma koko tyylistä, kannattaa ensin miettiä, kiinnostavatko sinua juuri nämä asiat. PEGI 12 -ikäraja auttaa arvioimaan, sopiiko sisältö omalle perheelle. Pelin keskimääräinen arvosana on 4,5, ja sillä on noin 1,4 tuhatta arviota sekä yli 50 tuhatta asennusta.

Versio 1.0.10 toimii Android 4.1:stä alkaen. Käytännössä tarkistan silti ennen ostoa, että oma laite ja käyttöjärjestelmä sopivat peliin, ja huomioin myös sen, että vanhempi vähimmäisversio ei yksin kerro, kuinka miellyttävä ohjaus tuntuu juuri omalla näytöllä. Peli julkaistiin 13.12.2016, ja sen retrohenkinen lähestymistapa on siksi ennen kaikkea tietoinen tyylivalinta: en odottaisi siltä nykyajan toimintapelien realistista ulkoasua, vaan pikselimaailman omaa rytmiä ja huumoria.

Kun vapaus alkaa tuntua rajalta

Kokeneempi pelaaja saa eniten irti siitä, että rakentaa itselleen toistettavan tavan pelata: valitsee yhden tehtävän, hoitaa sen loppuun ja käyttää seuraavan kierroksen tutkimiseen tai ajeluun. Tällainen pieni rutiini pitää etenemisen selkeänä ilman, että pelin avoimuutta tarvitsee hylätä. Silti pelin vapaus ei tarkoita, että jokainen hetki olisi yhtä napakka. Jos haluan tarkasti käsikirjoitetun etenemisen tai tasaisen vaikeuskäyrän, valitsen mieluummin lineaarisemman toimintapelin. Myös kosketusnäytön tuntuma voi muodostua pullonkaulaksi, jos kaipaan täsmällistä ohjausta nopeasti vaihtuvissa tilanteissa.

Minulle ratkaiseva kysymys ei siis ole, onko peli kaikille sopiva, vaan pidänkö juuri sen retrohenkisestä kaaoksesta ja parodiasta. Jos pidät pikselitaiteesta, vanhojen pelien viittauksista ja vapaasta kaupunkitoiminnasta, se tarjoaa oman persoonallisen vaihtoehdon tavallisemman mobiilitoiminnan rinnalle. Jos etsit realistisuutta, vakavaa tarinaa tai mahdollisimman huolettomia kosketusohjaimia, jättäisin sen väliin. Kun odotukset ovat kohdallaan ja pelaan omassa tahdissa, sen vahvuudet pääsevät esiin ilman, että satunnaisempi rakenne tuntuu yhtä helposti häiritsevältä.

Kaiken kaikkiaan Retro City Rampage DX on upea peli, joka onnistuu vangitsemaan menneiden vuosikymmenten pelien hengen ja tuo sen nykyaikaan. Jos etsit peliä, jossa on huumoria, toimintaa ja runsaasti viittauksia klassikoihin, tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Lataa peli ja anna sen viedä sinut aikamatkalle – et tule pettymään!